Nyt kun töissä on aloitettu kesälomien sovittelu-urakka on syytä mietiskellä minne päin suuntaisi jos haluaa lomalla matkustellakin. Olen suuri järvien ja vuorien ystävä mikä johtunee siitä että vietin lapsuuteni tasaisilla merenrannoilla haisulevien seassa polskien. Lomasuunnitelmani ovatkin yleensä aika selkeitä: pohjoiseen, vuorille. Karut maisemat eivät haittaa, ei hyttyset eikä jäätävä tuuli. Ihan sama. Kunhan on kontrasteja, nousuja ja laskuja,
Näytä suurempi kartta
Sitten kun tarkemmin mietin niitä kaikkein kauneimpia paikkoja tajusin että kaikissa niissä kontrastit ovatkin jossain nurkan takana. Tie kääntyy jyrkkään laskuun mutta sitä ennen ollaan noustu ylängölle. Ja noilla karuilla ylängöillä on se varsinainen sielunmaisema: kun pilvet roikkuvat matalalla jää ihminen ikään kuin litistyneeksi maan ja taivaan väliin. Kaikki tiivistyy ja näkymät ovat laajat. Kukaan ei pääse yllättämään paitsi sivuilta ei myöskään ylhäältä tai alhaalta. Minä näen kaiken ja se kaikki on rauhallista, puhdasta, kirpeää, staattista.
Ylempi osoite löytyy Norjasta. Toinen vastaava paikka on Islannissa, Egilstadirista itään tiellä 93 kohti Seydisfjörduria.
Näytä suurempi kartta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti